KAUKOSUHTEESTA

perjantai 2. maaliskuuta 2018

Ostin viikolla jäätelöpaketin iltakahvia varten. Ville syö harvoin makeaa ja mä pakkosyötän pari lusikallista omasta annoksesta sille. Nyt en olekaan melkein kolmeen viikkoon päässyt syöttämään mun herkkuja omalle kullalle ja joudun nyt odottelemaan vielä reilun viikon. Tästä jäätelön yksin syömisestä tuli hirveä ikävä ja muistelin, että en olekaan kertonut mun/meidän kaukosuhdekokemuksesta täällä blogissa oikeastaan yhtään.


Mun ja Villen välillä on 150 kilometriä, joka ei mun mielestä ole millään tavalla mahdoton matka elää kaukosuhteessa. Jos Ville asuisi eri maassa, niin se olisi mun mielestä paha. No, kuitenkin, 150 kilometriä on lyhyt matka kulkea toisen luo päiväksi tai vain nukkumaan. Nyt tämän kuukauden aikana vaan kummankaan aikataulut eivät ole sopineet yhteen sitten ollenkaan. Mutta tämä vaan pitää hyväksyä, meillä on molemmilla omat työt, kaverit ja harrastukset, mun opiskelut ja kotonakin tekee välillä mieli olla! Sitä paitsi lyhyenkin matkan kulkeminen on aika puuduttavaa, eikä sitä voi toiselta jatkuvasti vaatia.


Kaukosuhde ei sovi kaikille. Meille se osittain sopii ja osittain ei, tuskin kukaan haluaa elää kaukosuhteessa vapaaehtoisesti ainakaan pitkään. Mä viihdyn yksin kotona ja tarvitsen omaa aikaa. Etenkin jos me asutaan Villen kanssa viikko mun yksiössä metrin päässä toisistamme, niin mä tarviin vaikka vaan tunnin sellaista omaa aikaa vaikka kävelemällä tai käymällä yksin kaupassa tai lukemalla blogeja. Liian kauan pienessä tilassa kenen tahansa kanssa alkaa ärsyttää eikä sitä kestä. Puhuttiin tästä Villen kanssa kun mietittiin yhteistä kotia:

V: Mitäs sitten ku sä tarviit olla itekseen ja me asutaan samassa kämpässä?
T: Mä meen meijän makkariin ja laitan oven kiinni ja sä saat olla olkkarissa tai toisin päin!
V: Sä saat mennä makkariin koska pleikkari on olkkarissa.
T: Sovittu juttu!

Oma aika on tosi tärkeetä vaikka miten asuisi toisen kanssa. Sen tärkeys korostuu etenkin silloin ja varsinkin jos on tottunut olemaan paljon yksin. Oma aika ei tarkoita sitä, että pitäisi paeta hotelliin nukkumaan tai että parisuhde on päättymässä eroon. Myös kaukosuhteessa tarvitaan omaa aikaa ja omia menoja ja yksin oloa. Ei kukaan jaksa olla kiinni toisessa koko aikaa, eikä se missään nimessä tarkoita sitä, että kumppani ei rakastaisi.
Kaukosuhteessa omaa aikaa riittää liiaksikin, mutta on todella vahvoilla, jos tämän yksin olon pystyy ajattelemaan positiivisesti ja ajan saa käytettyä itseensä. Opettele soittamaan kitaraa, aloita blogi, kiertele kaupungilla tai käy ulkona ystävien kanssa. Kun löydät mieleistä tekemistä, aikakin kuluu nopeammin.


Kaukosuhde ei tapa. Siihen tarvitaan vaan luottamusta ja voin käsi sydämellä vannoa, että mun ei ole koskaan tarvinnut tuntea mustasukkaisuutta siitä, että poikaystävä lähtee töiden jälkeen jatkoille tai siihen ei saa heti yhteyttä tai ihan vaikka siitä että me ei nyt nähdä kuukauteen. Olen enemmän mustasukkainen Villen pleikkarille antamasta huomiosta kuin yhdellekään mimmille. Kaukosuhde ei toimi, jos toiseen ei luota tai toisen menoja tai kavereita alkaa kytätä. Aina pitää muistaa, että kumppanilla on myös ollut elämää ennen minua ja mä en todellakaan halua viedä toisen elämästä mitään hyvää pois vaan mä haluan tuoda siihen sitä lisää. Tarkoitan tällä nyt sitä, miten jotkut ovat kieltäneet poikien illat tai naispuolisen kaverin näkemisen, miksi ihmeessä kukaan tekisi niin?

Pahinta kaukosuhteessa on se ikävä, joka saattaa iskeä vaikka ruokakaupassa, lenkillä tai töissä. Mun kohdalla se iskee aina nukkumaan mennessä! Mutta ikäväkään ei tapa, vaikka se välillä tuntuisikin siltä. Ikävään auttaa vaikka hyvän yön snäppi, maratonpuhelut työmatkalla tai kuva ruokakaupasta "ostin sulle tätä nii se on valmiina ku tuut seuraavan kerran!".

Parasta kaukosuhteessa on se jälleen näkeminen. Kun on ollut hirmu ikävä toista ja sitten se odotus palkitaan. Oikeesti yksi maailman parhaista tunteista ja joka kerta todellakin sen odottamisen arvoinen. ♡ Myös tieto siitä, että joku päivä meillä on yhteinen koti, helpottaa kaukosuhteessa elämistä. Me ollaan pärjätty hyvin jo reilu vuosi kahden kaupungin väliä matkustaen ja ollaan joka päivä lähempänä saman katon alla asumista! Kuukausi näkemättä tuntuu tosi pitkältä ajalta, mutta loppuelämää ajatellen se ei ole yhtään mitään.

Onko sulla kokemusta kaukosuhteesta? Onko sulla antaa vinkkiä kaukosuhteessa eläville? Mikä auttaa kun sulla on ikävä?

16 kommenttia:

  1. Voi miten ihana postaus❤️ Meillä oli R:n kanssa ensin vajaa vuoden verran kaukosuhde huikeen 75km väkumatkalla, mut toki ei ihan verrattavissa ole tähän. Nyt asutaan yhessä ja homma toimii. Väitän että kaukosuhde jopa vahvisti meijän välejä ja anto enemmän tälle yhessä asumiselle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos! <3 Mä luulen kans et kaukosuhde vahvistaa suhdetta tulevaa ajatellen! :) Ihana että asutte nyt yhdessä, mä en malta oottaa että mä ja Villekin asutaan joku kaunis päivä! <3

      Poista
  2. Mä en tiennyt, että ootte kaukosuhteessa :) Ihana postaus! <3 Kaukosuhteessa on varmasti omat hyvät puolensa ja jossain vaiheessa on sitten ihana kun pääsee muuttamaan yhteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu me ollaan! :) Tosin ollaan yleensä saatu järjestettyä silleen että nähdään joka viikko! :) Sitä just molemmat odotetaan että mä valmistun ja päästään etsimään yhteistä kotia! <3 Kiitos! <3

      Poista
  3. Tää postaus, aivan älyttömän hyvä. Kirjotit niin kauniisti ja täyttä asiaa <3 Mulla ei oo kokemusta kaukosuhteesta, mutta samoja asioita on tullut joskus muuten vain mietittyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos paljon, ihana kommentti! <3 <3

      Poista
  4. Samaistun tähän tosi paljon vaihdon vuoksi! Meillä kaukosuhde oli vaan siitä helpompi, että tiedettiin tarkkaan koska se päättyy ja että kyse on vain väliaikaisesta tilanteesta ja mua se tieto ainakin helpotti. Allekirjoitan täysin kaiken mitä kirjoitit, luottamustahan se vaatii mutta ei se tapa. Kaikille se ei tietenkään sovi, mutta pakko olla iloinen siitä että omalla kohdalla se onnistui tosi hyvin! Loistava teksti Taru<3

    www.ellileppiniemi.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Mulle tuo vaihtoon lähtö olis tosi paha vaikka miten tietäisi että se ei kestä kauaa! Jotenkin vaan se, että toinen on eri maassa on tosi kamala ajatus just sen takia, että ei voi vaan lähteä yöksi jonnekin! :/ Oon tosi iloinen että teillä suhde kesti vaihdon! <3

      Poista
  5. Voin niin samaistua sun fiiliksiin! Ollaan seurusteltu mun poikaystävän kanssa (myöskin Ville :D) kanssa yli 4 vuotta ja puoli vuotta sitten meidän suhde muuttui kaukosuhteeksi, kun pääsin opiskelemaan. Nyt välimatkaa on melkein 350km, eikä nähdä kovinkaan usein. Raskainta on ehkä ollut se, kun on tottunut niin hyvin yksinoloon, että välillä yhdessäolo vaatii totuttelua. Onneksi yhdessä asuminen tulee tulevaisuudessa vastaan, joten erillään olemisen jaksaa nyt! :) Tsemppiä teille! ♥

    https://mylifeassuski.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi tsemppiä myös sinne, aika kuluu luppujen lopuksi nopeesti! <3 Mulla opiskelut ovat kohta takana päin ja me päästään sitten etsimään yhteistä kotia! En malta odottaa! :)

      Poista
  6. Kirjoititpa kivasti tästä! Tiedän nuo fiilikset ja vajaan vuoden verran eri maassa asuminen oli ainakin itselle ihan tarpeeksi. Toisaalta siinä oppi arvostamaan ihan perus arkea toisen kanssa, mutta kyllä niitä negatiivisia puolia ainakin meidän kaukosuhteessa oli enemmän kuin positiivisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! <3 Tuo toisessa maassa asuminen olisi aivan kamalaa, vaikka tuo arjen arvostaminen onkin sitten plussaa! Mäkin ennemmin asuisin poikakaverin kanssa edes samassa kaupungissa, ei tää kaukosuhde niin herkkua ole! :)

      Poista
  7. Tää oli Taru niin hyvin kirjoitettu teksti ❤️ Ihanan symbolisia nuo kuvat tuosta jäätelöstä! Itse en ole koskaan ollut niin kauko- tai lähisuhteessa, mutta mun veli seurusteli tyttöystävänsä kanssa aika pitkään niin, että toinen asui täällä etelässä ja toinen Rovaniemellä - hyvin selvisivät! Itse kun en ole koskaan seurustellut, niin olen niin tottunut siihen yksinoloon, etten tiedä osaisinko puolestaan sitten jakaa sitä elämää jonkun kanssa jos tilanne tulisi vastaan. Kummalta se ajatus ainakin nyt tuntuisi 😅 Mutta tosi hyvin kirjoitit tässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Sara! <3
      Mulle tää yksinolo on ollut varmasti suhkot helppoa just sen takia kun viihdyn yksin ja oon aina asunut yksin! Mutta tottakai sitä sitten alkaa kaivata toista kun tietää että se toinen on olemassa! Ja oikeesti ekana oli tosi hankalaa kun piti jakaa omaa tilaa toisen kanssa! :D Siis se, että mä en ollutkaan kontrolloimassa jokaisen pyyhkeen ja kaukosäätimen paikkaa oli ihan tosi vaikeeta alkuun! :D
      Ja toi on totta, kaukosuhteesta selviää kyllä, vaikka Rovaniemen ja etelä-Suomen väli on iiiiiso! <3

      Poista
  8. Juurikin nukkumaanmenoaikana on kaikista kauhein ikävä omaa etärakasta! :( I feel you girl, I feel you! Täällä kans etätyttöystävä, välissä 660 kilometriä! ._.

    Noora
    https://korpikuusessa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se ikävä nukkumaan mennessä on taattu! :( Tuo reilu 600 kilsaa tuntuu ihan kamalalta, tää oma välimatka alkaa tuntua tosi pieneltä! Toivottavasti teilläkin tuo välimatka ainakin pienenee pian! <3

      Poista

xxx